3 askelta kohti huipputason tuo­te­tur­val­li­suutta

Tuoteturvallisuuden ensimmäinen tärkeä askel on tunnistaa, mistä standardista vaatimukset tietylle tuotteelle pitäisi löytää. Monesti tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tuoteturvallisuusvaatimusten ylimpänä tasona on LVI-direktiivi, jonka mukaan sähkölaitteen tulee olla turvallinen henkilöille, omaisuudelle ja kotieläimille.

Euroopan komission verkkosivulta Harmonised Standards  (https://ec.europa.eu/growth/single-market/european-standards/harmonised-standards/low-voltage_en ) taas löytyy tuoteryhmästä riippuen valtava määrä erilaisia tuoteturvallisuusvaatimuksia ja -standardeja. Standardien mittava kirjo voi osoittautua haasteeksi toimijalle, joka pyrkii saattamaan tuotteen Euroopan unionin markkinoille.

Standardien kehitys on aikaavievä prosessi, ja toisaalta uudenlaisia tuotteita ilmestyy markkinoille alati kiihtyvään tahtiin. Joskus arvioitavana voi olla täysin uudenlainen laite, jolle ei vielä ole olemassa suoraan soveltuvaa standardia. Silloin tulee osata tunnistaa satojen eri vaihtoehtojen joukosta juuri se standardi, joka parhaiten soveltuu kyseiselle tuotteelle.

Sähkölaitteiden tulee olla turvallisia silloin kun ne ovat oikein asennettuja ja kun niitä käytetään tai huolletaan oikein. Sähkölaitteisiin liittyvistä vaaroista yleisimpiä ovat sähköiskuvaara, tulipalovaara ja mekaaniset vaarat. Muita vaaroja ovat esimerkiksi korkeat kosketuslämpötilat sekä kemialliset vaarat.

Riskien tunnistamisessa alkuun pääsee pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Minkälaiseen käyttöön tuote tulee? Minkälainen on tuotteen käyttäjä? Entä käyttöympäristö? Onko tuote turvallinen käyttäjän lisäksi myös mahdolliselle huoltohenkilöstölle?

On tärkeää muistaa, että tuoteturvallisuuden puutteiden synnyttämistä vaaroista vastuun kantaa aina tuotteen markkinoillesaattaja. Euroopan unionissa markkinoillesaattajaksi määritellään taho, joka on ensimmäisenä asettanut tuotteen saataville unionin markkinoilla.

Tuotekehitys- tai maahantuontiyritykselle vaatimuksien ja standardien viidakko voi tuntua ylivoimaiselta. Harvalla markkinoillesaattajalla on palveluksessaan asiantuntija, joka osaisi tunnistaa kaikki vaatimukset ja arvioida niiden valossa tuotetta kokonaisuutena.

Asiantuntemuksen puutteesta johtuen moni maahantuoja tuo tavaraa riskillä, kenties luottaen EU:n ulkopuolisen toimittajan tarjoamaan vakuutukseen tuotteen vaatimuksenmukaisuudesta. Jos markkinavalvonta sitten löytää tuoteturvallisuudesta puutteita ja asettaa tuotteen myynnille rajoitteita, maahantuojan liiketoiminta kärsii.

Tuoteturvallisuudessa havaitut puutteet juontavat usein juurensa suunnittelupöydältä: tuotekehityksessä ei ole riittävän hyvin tunnistettu, millaisiin tuoteturvallisuusvaatimuksiin ja -standardeihin nojautuen tuotetta pitäisi tarkastella.

Jos maahantuojan ostajan tai R&D-yhtiön suunnittelijan tiedot vaatimuksista eivät ole riittävät, hätä ei välttämättä ole tämän näköinen. Silloin apuun voi tulla ulkopuolinen tuoteturvallisuusasiantuntija, joka osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin ja tarkastella kokonaisuutta tuoteturvallisuuden näkökulmasta.

Kun vaatimukset tunnistetaan heti alussa ja tieto välittyy tuotekehitykseen asti, riskit sekä tuotekehityksessä että edelleen tuotteen myynnissä pienenevät. Kumppanin asiantuntemuksen avulla tuotekehitys pysyy paremmin aikataulussa ja budjetissa, kun tuotetta ei tarvitse puutteiden ilmenemisen vuoksi palauttaa suunnittelupöydälle.

Lisäksi tuotteen vaatimuksenmukaisuus tarkoittaa sitä, että markkinoillesaattajan ja muiden osapuolien ei tarvitse huolehtia puutteiden tuomista kolhuista maineelle tai myymättä jääneiden laitteiden aiheuttamista taloudellisista tappioista.